(koti)tontti ja taustaa projektille

Mentyämme naimisiin ostimme yhteisen rivitalokaksion. Perhe kasvoi ja kaksio alkoi käydä ahtaaksi, joten muutimme omakotitaloon vuokralle. Asuimme muutaman vuoden vuokrataloissa, ihanissa sellaisissa, mutta kokoajan mielessä oli kuitenkin haave omasta talosta. Meni vuosia ennen kuin sen hankkiminen oli realistista molempien opiskelujen vuoksi. Kaksi vuotta sitten pari vuotta mieheni jälkeen minäkin valmistuin ja pääsin töihin. Oman talon hankkiminen alkoi tulla ajankohtaiseksi. Pyörittelimme vanhan ostamista ja uuden rakentamista hiljalleen seuraillen potentiaalisia taloja ja tontteja. Reilu vuosi sitten myyntiin tuli rintamamiestalo ihanteellisella sijainnilla ja kauniilla pihapiirillä. Erityisesti pihapiiri oli se, joka ainakin minuun vaikutti niin, että päätimme ostaa talon. 

Aitta <3

Piha näyttää jo nyt osin rakennustyömaalta puukasoineen, ressuineen ja sorakasoineen, sillä peruskorjaamme vanhaa pihasaunaa, joka on osittain palanut vuosikymmeniä sitten.

Heinäkuussa 2015 muutimme taloon ajatuksenamme asua hetken aikaa ja aloittaa sitten mittava remontti ja laajennus. Pian selvisi, että remontista tulisi todella laaja. Perustuksia myöten kaikki olisi mennyt uusiksi. Pyörittelin pohjavaihtoehtoja laajennettavaan taloon ja mietin rintamamiestalon hengen yhdistämistä 2010-luvun taloon. Mietitytti remonttivaihe samalla taloa asuen lasten kanssa, ajatus lattian aukaisusta ja jatkuvasta sekasorrosta alkoi hirvittää. Jossain vaiheessa, en edes muista kumpi meistä ja missä tilanteessa, heitettiin ilmoille ajatus uuden talon rakentamisesta entisen viereen. Lääniä rakentaa kyllä riittäisi 7000 neliömetrin kokoisella tontilla, josta osa on niittyä.

Vanha navetta, talli ja varastoa, puuliiteri, käymälä ja vanha tunkiokin sieltä löytyy.

Alkoi ankara pohjien piirtäminen ja haaveilu. Ajatus ihan uudesta talosta tuntui ihanalta. Alkukesästä 2016 päätimme, että alamme rakentaa. Saimme pankista alustavan lainatarjouksen. Asiat tuntuivat loksahtelevan kohdilleen. Olisi ihanteellista rakentaa uutta taloa entisen viereen, raksa olisi lähellä, joten perheen isääkin näkisi joskus,ainakin ruokatauoilla! Meillä on myös valmiina varastotilaa, sähkö- ja vesiliittymät ja osittain valmista pihaa. Kaikkea ei tarvitse aloittaa alusta. 

Pohjapiirrustus alkaa olla hyvällä mallilla, mutta moni muu asia on vielä auki. Rakentamisaikataulu ei ole selvillä, moni asia vielä vaikuttaa. Ehkä saamme homman käyntiin jo syksyllä, mutta voi olla, että aloitus siirtyy vielä kevääseen. Pian se alkaa kuitenkin, oli aloitus syksyllä tai keväällä. Jännää (=pelottavaa)! Hieman tietysti harmittaa ajatus rintamamiestalon purkamisesta, sillä ovathan ne vahva osa suomalaisuutta. Tässä tilanteessa kuitenkin oman perheen etu ajaa tämän kulttuurisen asian edelle. 

Pihakaivo ja omenapuut

Tonttimme ei siis oikestaan ole tontti, vaan ikioma kotimme ja pihamme, johon saamme uuden, ihanan talon. Emme edes yritä tehdä taloa uusvanhalla tyylillä sopimaan vanhoihin piharakennuksiin, vaan teemme talosta ja autotallista selkeästi modernin tyylisiä uskoen kuitenkin, että vanha ja uusi sopivat kauniisti yhteen muodosten kiinnostavan kontrastin, toiset näyttäen selkeästi 40-50 luvuilla rakennetuilta ja toiset aivan yhtä selkesti 2010-luvulla rakennetulta. Jotain pientä ehkä kuitenkin vanhasta talosta säästämme!

Niittyä pihan ympärillä, johon talo rakentunee

Kaunis keittiö

Keittiön valinnassa vaikeaksi on tähän mennessä osottautunut se, että ihania, kauniita, suorastaan herkullisia keittiöitä on niin paljon. Vaihtoehtoja on vaikka kuinka, mutta vain yhden voi valita ja rakentaa. Netistä löytää paljon kuvia ihastuttavista keittiöistä, mutta täytyy osata tehdä itselle omannäköinen kokonaisuus, sillä juuri meille täydellistä ei ole vielä tehty. Tässä jutussa kuvituksena mielestäni kauneimpia keittiöitä blogeista, asuntomessuilta ja pinterestistä.

Mustan oven keittiö on ehkä ensimmäinen blogikeittiö, johon koskaan olen ihastunut. Kaunein valkoinen keittiö ikinä. 

Pieni talo Helsingissä-blogin upea keittiö sai minut ihastumaan mustaan keittiöön.

Keittiön suunnittelu on ollut toisaalta vaikeaa vaihtoehtojen runsauden keskellä, mutta toisaalta aivan ihanaa. Miten ihanaa sen täytyy olla nähdä keittiön nousevan, kun jo nyt, vasta paperilla ja omissa aivoissa, oma keittiö tuntuu niin hyvältä. 

Kauniisti mustaa ja valkoista keittiössään ovat yhdistäneet Koti rinteessä ja Honka Markki. Pistää huokailemaan ihastuksesta. 

Haluan keittiön olevan moderni, selkeälinjainen kokonaisuus, joka on mahdollisimman hyvin aikaa kestävä. Tiedostan kyllä, että trendit vaikuttavat valintoihini ja tällä hetkellä pinnalla olevat keittiöt viehättävät minua eniten. Uskon kuitenkin, että tämän hetken trendit ovat sellaisia, jotka näyttävät hyviltä ja raikkailta vielä kauan, sillä vuosi 2016 tuntuu suosivan perusvärejä, selkeitä linjoja, käytännöllisiä ratkaisuja ja tietynlaista eleettömyyttä.

Puun lämpö näyttää hyvältä Koti-blogin ja Puronmutkan keittiöissä.

Yksi ehdoton ulkonäöllinen, toki myös toimintaan vaikuttava asia keittiössä on se, että haluan täyskorkean kaapistoseinämän, jonka ovien taakse on integroitu kodinkoneita ja hyllytilaa. Haluan myös saarekkeen tai niemekkeen, mieluiten melko suuren. Ikkunoitakin tahdon ja kauniita valaisimia. 

Kupariset hanat ihastuttavat. Yllä oleva kuva pinterestistä ja alempi on Vantaan messujen Villa Kapee

.

Värejä on tullut pyöriteltyä paljon, lähinnä erilaisia mustan ja valkoisen variaatioita höystettynä lämpimällä puulla. Välillä on mietitty kokovalkoista, välillä kokomustaa keittiötä. Todennäköisesti tullaan kuitenkin päätymään näiden yhdistelmään. Musta ja valkoinen täydentävät kauniisti toisiaan, ja pieni määrä puuta tuo lämpöä kokonaisuuteen. Kaapistot tulevat olemaan kauniin mattapintaisia. Allasmateriaali tulee kai olemaan mustaa komposiittia, siinäkin on kiva mattainen pinta. Hanan valinta ei tule olemaan helppo. Musta hana olisi ehkä varma valinta, mutta kupariset hanat ihastuttaa myös kovasti. Siinä tietysti mietityttää se, että kestääkö se aikaa. Eihän sillä tietenkään ole merkitystä jos se kertakaikkiaan vain tuntuu parhaalta. 

Vantaan messujen Potius Isokivi A. Todella kaunis keittiö marmoreineen ja messinkisine hanoineen.

Haluan kaikki kodinkoneet integroituna. Mikro ja muut pienkoneet sijoitetaan aamiaiskaappiin. Vain uuni jää näkyville, muttei sekään ehkä kovin näkyvälle paikalle. Liesituuletin tullaan integroimaan kattoon, jota varten kattoa lasketaan hieman alas. Kauniita liesituulettimia on kyllä olemassa, mutta ne tuntuvat olevan aina tiellä katkaisten keittiön linjakkuutta. Siksi haluan mahdollisimman vähäeleisen tuulettimen. Vetimiä on myös tullut mietittyä paljon. Uravetimelliset ovet viehättävät kovasti, mutta niiden käyttömukavuus erityisesti painavissa jääkaapin ja pakastimen ovissa mietityttää. Myös pitkät ja kapeat vetimet mustana/ kaapiston sävyisenä näyttää kauniilta. Potentiaalinen vaihtoehto on myös yhdistää näitä keskenään laittamalla osaan vetimet ja jättämällä osan uralle.

Jämerä Samsön keittiä jäi messuilla jotenkin vähälle huomiolle, mutta on jälkeenpäin kuvista noussut ihan suosikiksi!

Olisi kiva ajatella, että oma keittiö on uniikki. Sitä kuvittelee suunnitellessaan keksivänsä itse monia asioita, mutta myöhemmin huomaakin tekevänsä hyvin pitkälle samoja valintoja kuin muutkin samaan aikaan rakentavat. Sisustukseen trendit vaikuttavat, usein jopa huomaamatta. Ei se haittaa, ajan tuoma kerroksellisuus rakentaa yksilöllisiä koteja vaikka joka kodissa olisikin samanlaiset keittiönkaapit tai seinänvärit.

Toiminnallisen keittiön avaimet

Viime aikoina ajatukseni ovat pyörineet kahdeksankymmentäprosenttisesti keittiön ympärillä, ja vieläpä sellaisen keittiön, jota ei vielä ole. Pekka on tainnut pariin kertaan jo sanoa, ettei halua kuulla enää sanaakaan keittiöstä. Ymmärrettävää ehkä, mutta ymmärrettävää on myös se, että keittiötä on pakko ajatella paljon ja suunnitella huolella, sillä se tulee nielaisemaan ison osan talon budjetista, ja sitä sitten maksetaan vuosikausia. Keittiöstä täytyy tulla kaikin puolin tyydyttävä, ettei sitä tarvitse laittaa remonttiin heti muutaman vuoden jälkeen, eikä siihen tietysti ole heti varakaan. Samaa keittiötä tuijottelee ja käyttää monen monta vuotta, parhaassa tapauksessa jopa vuosikymmeniä. Tähän mittakaavaan asetettuna sitä ei siis vain voi ajatella liikaa.

Hyvin pian keittiön suunnittelun aloitettuani huomasin, että kaikkea ei voi saada. Keittiö ei voi olla täydellisesti toimiva ja sataprosenttisen kaunis. Jostain pitää aina tinkiä ainakin meidän keittiön kokoisilla neliöillä ja budjetilla. Vaakakupissa painivat usein keittiön toiminnallisuus ja ergonomisuus versus keittiön ulkonäkö. Useimmiten ne saadaan yhdistettyä kauniiksi toimivaksi kokonaisuudeksi, mutta joistain kohden on täytynyt tinkiä jommasta kummasta. Ajattelin, että olen suunnitellut meidän keittiötä toiminnallisuus edellä, mutta kun tarkemmin pysähdyin ajattelemaan, niin olenkohan sittenkään? Ehkä ne ovat menneet samalla viivalla, kauneus ja funktio käsi kädessä.

Käsittelen tässä tekstissä keittiön toiminnallisuutta, porisen ulkonäöllisista asioista enemmän seuraavassa postauksessa. Tietysti monessa kohdassa nämä kaksi asiaa ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa. 

Keittiöltä haluan ehdottomasti, että:

-kaappitilaa on riittävästi, jotta kaikille esineille löytyy oma paikka, jossa ne mahtuvat olemaan väljästi ja kaikki löytyy helposti

-sieltä löytyy saareke tai niemeke. sillä niillä saa huomattavasti kaappi- ja laskutilaa kuitenkaan kasvattamatta keittiötä valtavaksi

-laskutasoja ja tilaa kokkaukseen on riittävästi, ettei tarvitse siirrellä tavaroita päästäkseen ruuan laittoon

-astianpesukoneita on kaksi, sillä suurperheessämme likaisia astioita tulee valtavasti, ja (hiukan noloa myöntää) me emme ikävä kyllä laita astioita suoraan koneeseen aina syönnin päälle. Astiat kertyvät altaaseen ja useimmiten ne laitetaan koneeseen vain kerran tai kaksi kertaa päivässä. Silloin astiaa on niin paljon, että ne eivät mahdu yhteen koneelliseen ja joudun tiskaamaan osan käsin

-pesualtaana on yksi iso syvä allas, jotta iso kasa astioita mahtuu olemaan siellä tursuamatta yli

-astianpesukoneet ovat korotettuna, sillä kumartelu rasittaa kovasti selkää, ergonomia on tärkeää!

- aamiaiskaapille on löydyttävä paikka, ja kaapin olisi hyvä olla vähintään metrin levyinen. Haluan pienkoneet piiloon, en tykkää pöydillä lojuvista töryistä. Aamiaiskaapissa on kätevästi kaikki tarvittava samassa paikassa.

-luonnonvaloa tulee keittiöön mieluusti kahdelta seinältä

-roskiksille löytyy riittävästi tilaa, sillä kierrätämme, jolloin astiat tulee löytyä bio-, energia-, seka-, metalli-, lasi- ja paperijätteelle, sekä pattereille omansa. 

-uunissa on pyrolyysitoiminto, sillä inhoan uunin pesua

-tasot ovat helppohoitoiset, sillä en usko, että oppisimme, niin lapset kuin aikuisetkaan, varomaan ja huolehtimaan riittävästi esimerkiksi kauniista puutasoista

-induktioliedeltä löytyy ainakin kaksi paikkaa isolle kattilalle, sillä ihan pikkukattiloilla ei kahdeksan hengen pottukattilallista keitä, sekä yksi tai kaksi pientä kattilanpaikkaa.

-lattiamateriaalia ei tarvise voimakkaasti varoa, vaan se kestää vähän kosteutta ja on helppo puhdistaa

-kaapistojen ovissa ei ole likaa kerääviä ja puhdistusta hankaloittavia peilejä

-vetimet/vedinurat ovat helposti avattavia

-valaistus on riittävää ja muunneltavaa

-keittiöstä on käynti terassille

-lisäksi listaan kuuluu asia, joka ei minulle ole niin tärkeää, mutta jonka Pekka ehdottomasti haluaa, nimittäin sen, että saarekkeessa tulee olla paikka kahdelle baarijakkaralle

Asioita, jotka eivät ole välttämättömiä, mutta mukava parannus keittiön toimivuuteen, ovat mm se, että:

-uuni sijaitsee ergonomisella korkeudella, tai ei ainakaan lieden alla, jossa se on hankalahko käyttää

-mikro sijaitsee ergonomisella korkeudella

-löytyy kuivauslaatikot käsin tiskattaville astioille

-liesitaso on malliltaan sellainen, ettei sen reuna kerää kovasti likaa

-astianpesukoneessa on miellyttävän hiljainen käyntiääni

-liesituulettimen voi kytkeä huippuimuriin äänenvoimakkuuden vuoksi

-taso on hyvin kestävää materiaalia, esimerkiksi dektonia

-roskakaappi sijatsee allaskaapin vieressä, ei altaan alla, jotta sinne pääsee helposti altaalla ollessa tai toisen ollessa altaalla

Loppuun vielä pari kaunista keittiötä pinterestistä. Jutellaan myöhemmin siitä, millaisiin keittiöratkaisuihin olemme päätymässä, ja millainen on visuaalisesti kiinnostava keittiö.

kuva täältä

kuvat täältä ja täältä

Sielunmaisemani

Usein suomalaisen sielunmaiseman kuvaillaan olevan metsää. Toiset taas tarvitsevat lähelleen meren, ja osalle järvenranta on ehdoton edellytys. Voi olla niitäkin, joille riittää urbaani kaupunkiympäristö puistoineen.

Minun sielunmaisemaani on ehdottomasti pelto. Tasaista, kaunista aukeaa peltomaisemaa, ja sielu lepää. Pelto tuntuu kodilta.

Tonttimme rajoittuu osaltaan peltoon, Peltoaukea on maakunnallisesti arvokasta kulttuurimaisemaa ja peltoaluetta, joten rakennukset tulee sijoittaa niin, etteivät ne sulje arvokkaita näkymiä. Tämä kuulostaa hyvältä, sillä voinemme luottaa, että ihana peltoaukea myös pysyy peltoaukeana näiden yleiskaavamääräysten vuoksi. Muuten näin yleiskaava-alueella muutaman kilometrin päässä taajamasta rakentaminen on melko vapaata, sillä kaava ei määrää rakennusten ulkonäköä tms. Sopii mulle!

 Nyt voit seurata blogiani bloglovinissa klikkaamalla sivupalkissa olevaa kuvaketta.

Puutalo - vai ei puutaloa? vol 2

Eilen pohdinnassa oli puutalon seinärakenteet, lähinnä tuli pohdittua mikä niissä tuntuu riskialttiilta liittyen talon suojaamiseen kosteudelta. Puutalo on ollut aika itsestäänselvä valinta meille. Pekka (=aviomieheni, projektin toinen osapuoli) on varmasti puutalon kannalla. Itse olin ajatellut myös, että puutalo on meille oikea vaihtoehto, lähinnä kustannuspolitiikan takia. 

Olen salaa haaveillut modernin tyylisestä hirsitalosta jo pitkään ihan vain siksi, että ne ovat niin kauniita. Aiemmin ajattelin, etten kuitenkaan edes lähde kilpailuttamaan hirsitalotoimittajia, jos meillä ei niihin ole varaa. Nyt olen tullut siihen tulokseen, että ehkä kuitenkin kilpailutamme joitain hirsitalotoimittajia ja mietimme sitten onko lisäpanostus rahallisesti sen arvoista, tai edes mahdollista. Ulkonäköä isommaksi seikaksi on nyt rakennushankkeen todella alkaessa noussut hirsirunkoisen talon hegittävyys ja se, ettei seiniin tarvitse laittaa riskialttiita muoveja tai muita sulkuja ja eristeitä, vaan seinä on ehtaa puuta. Puussa nyt vain on sitä jotain. Vanhempani rakentavat parhaillaan hirsitaloa, mikä ei helpota hirsikuumettani kyllä yhtään!

Ihan oma maailmansa on sitten kivitalot, jotka ovat minulle aivan vierasta maaperää. Kiviseinävaihtoehtoja on useita, löytyy jos jonkinlaista harkkoa ja elementtiä, kiveä ja EPSiä. Kivitalo ajatuksena tuntuu muovittomasta seinärakenteesta ja kauniista ulkomuodosta huolimatta niin vieraalta ja kalliilta itselle, etten ole jaksanut perehtyä aiheeseen syvemmin. Uskon puisen rakenteen, muodossa tai toisessa, olevan meidän valinta.

Puutalo - vai ei puutaloa? vol 1

Kun päätimme alkaa rakentaa, olettamuksena oli rakentaa puutalo. Täällä Pohjois-Pohjanmaan maaseuduilla puutalo on se perustalo. Minä ja mieheni olemme molemmat kasvaneet lapsuutemme puutalossa, ja yhteiselomme aikana olemme asuneet nyt jo kolmessa puutalossa. Ja onhan puutalo vain kaunis. Unelmissa siintää kaksikerroksinen musta puutalo tähän vanhaan pihapiiriin, jossa jo on kauniita vanhoja puisia rakennuksia. 

Muutaman viimeisen kuukauden aikana kaikki mahdollinen vapaa-aika on mennyt lukemalla rakentamiseen liittyvää asiaa: raksablogeja, kirjoja rakentamisesta, sisustuslehtiä, artikkeleita netissä. Olen oppinut rakentamisesta teoriassa paljon verrattuna aikaisempaan, sillä aiempaa tietämystä ei ollut ollenkaan. Käytännön tietämystä ei ole vieläkään lainkaan. Käsittääkseni vaihtoehtoja puutalon eristämiselle ja höyrysululle on ainakin neljänlaisia:

1. Yleisimmin käytetty höyrynsulkumateriaali on höyrynsulkumuovi, joka ei päästä kosteutta lävitseen. Talvisin muovi estää kosteuden siirtymisen sisältä eristeeseen (villaan). Kesäisin muovi estää kosteuden siirtymisen eristeestä huoneilmaan, mistä johtuen höyrynsulkumuovi ei ole hengittävä tuote. Tämä ei mielestäni ole ratkaiseva miinuspuoli hyvin rakennetussa puutalossa olla käyttämättä höyrynsulkumuovia, mutta se, mikä muovissa pelottaa, on se, että entä jos muovi ei kestäkään. Vaikka jos seinän sisään pääsee hiiri puremaan muovin rikki, on höyrysulku siitä kohti vioittunut ja talo altistuu kosteusvauriolle.

2. Samaan tapaan käytettävä höyrynsulkumateriaali on höyrynsulkukangas, jonka kanssa eristeenä käytetään myös villaa. Kankaan pitäisi estää talvisin kosteuden pääsy sisältä eristeisiin ja kesäisin päästää kosteus eristeestä sisäilmaan. Se toimii ikäänkuin kosteudensiirtäjänä molempiin suuntiin. Kuulostaa äkkiseltään täydelliseltä ratkaisulta, mutta sitten alkaa epäilyttää. Voiko se todella toimia noin molemmin päin kunnolla? Onko kangas miten herkkä esimerkiksi noille samaisille hiirille? Höyrynsulkukangas on tietääkseni vielä melko uusi keksintö, jos jollain on kokemusta tai tietoa, niin kertoisitko sen?

3. Ilmansulkupaperia käytetään ilmansulkuna, kun halutaan ns. hengittävä rakenne. Paperi päästää kosteutta lävitseen, mikä on kesäisin toivottavaa, sillä kosteus siirtyy eristeestä huoneilmaan päin. Talvella taas kosteus siirtyy ulospäin kohti eristettä. Eristeenä käytetään yleisimmin puukuitueristettä. En itse uskaltaisi käyttää ilmansulkupaperia höyrysulkuna, koska eihän se oikeastaan edes sulje höyryä vaan päästää sen lävitseen?!

4. Höyrynsulkulevy on polyuretaanilevy, jossa on yhdessä tuotteessa höyrynsulku, eriste ja tuulensuoja. Levyt ovat pontattuja, ja liitoskohdat vielä tiivistetään teipillä. Tämä kuulostaa ehdottomasti parhaalta vaihtoehdolta näistä neljästä, mutta vielä on kysymysmerkkejä. Toimiiko tämä todella? Onko levy huomattavasti kalliimpaa verrattuna perinteiseen höyrynsulkumuoviin? 

Pohtimista ja selvitystyötä siis vielä riittää, ja tässä on vasta vaihtoehdot puutalolle. Miten olisi sittenkin kivitalo, vai ultimatehaaveeni hirsitalosta? Pohdinta jatkuu seuraavassa tekstissä.

Miksi rakennamme?

Kun perheessä on kuusi lasta ja kaksi aikuista, tavaraa on paljon. Leluja, vaatteita, kenkiä, astioita, kyniä, pipoja ja lakanoita. Jotta kodissa pysyy jonkinlainen järjestys yllä, pitäisi jokaiselle tavaralle olla oma paikkansa. Paino sanalla pitäisi. Meillä näin ei ole. Kodinhoitohuone puuttuu, arkieteinen on pieni ja onneton, pyttyjä löytyy vain yksi, ja kaikilla on yhtä aikaa pissahätä. Induktioliedestä. kuivausrummusta, täyskorkeasta jääkaapista tai pakastimesta keittiössä vain haaveillaan, eikä nyt vielä puhuta ollenkaan sadesuihkujen ja aikuisten oman vessan kaltaisista ylellisyyksistä.

Koti ei synny riittävästä määrästä kaappeja, vessoja tai huoneita. Se syntyy ihmisistä ja kerroksittain elämään tulleista rakkaista esineistä. Arjen sujuvuuden kannalta ylläolevilla asioilla on kuitenkin iso merkitys. Siksi haluamme rakentaa. Haluamme juuri meille sopivan kodin, jossa on tarvittava tila sille, että kiireinen ja välillä kaaosmainen arki soljuu hieman jouhevammin ja sujuvammin.

Onhan niitä taloja maailmassa. Emme kuitenaan halua ostaa valmista, sillä haluamme meille täydellisesti sopivan talon, johon budjetti riittää. Etsimällä varmasti löytyisi tyydyttävä talo, mutta hintapyyntö, budjetti ja vaatimustaso sekä sijainti eivät mahtaisi kohdata. Ja onhan se nyt vain todella ihanaa saada sellainen talo kuin on itse suunnitellut.